Yhteisöllinen oppiminen vahvistaa sijaishuollon työyhteisöä ja sen resilienssiä

Aloitin VAASIn matkassa syksyllä 2023 aivan eri näkökulmasta, kuin mistä olen sijaishuoltoa ja sen rajapintoja ennen tarkastellut. Työtaustani on sijaishuollossa perus- ja erityistason yksiköissä. Juuri ennen VAASIa työskentelin ESR-hankkeessa, jossa autoimme yli 16-vuotiaita sijaishuollossa asuvia nuoria, sekä sijaishuollosta itsenäistyneitä jälkihuoltonuoria opiskelu- ja työnhaussa. Tässä blogissa kerron näkemyksiäni sijaishuollon yhteisöllisestä oppimisesta ja miten VAASI-hanke toimii yhteisöllisen oppimisen juurruttajana.

____________________________________________________________________________________________

Kirjoittaja: Tiina Rantamaa, hankeasiantuntija, Turun ammattikorkeakoulu
____________________________________________________________________________________________

Työyhteisön resilienssi, osaaminen ja dynamiikka heijastuvat väistämättä lapsiin ja nuoriin, sillä työyhteisön arki on osa lasten jokapäiväistä arkea, ja lasten arjen tapahtumat ovat osa yhteisöllisyyttä.

Lastensuojelun sijaishuollossa vallitsee melko epätyypillinen työaikajärjestelmä, joka haastaa yhteisöllisen oppimisen juurruttamista työyhteisöön. Työvuorosuunnittelu perustuu ensisijaisesti lasten tarpeisiin – kuten kuuluukin – mutta se tarkoittaa, että työyhteisölle jää vähemmän tilaa. Lastenkotien ohjaajat tekevät jaksotyöaikaa, jossa viikoittainen työaika vaihtelee, työvuorot voivat olla pitkiäkin, ja yövuoroja tehdään yksin. Tämä työrytmi haastaa yhteisöllisyyden rakentumista. Voi kulua viikko tai kaksikin ilman, että kaikki työyhteisön jäsenet näkevät toisiaan, kun pitkiä työvuoroja
seuraavat normaalia pitemmät vapaat.

Sijaishuollon työrytmi haastaa yhteisöllisyyden rakentumista: voi kulua viikko tai kaksikin ilman, että kaikki työyhteisön jäsenet näkevät toisiaan.

Perhehoidossa tilanne on vielä haastavampi. Työ on jatkuvaa, mutta ympärillä ei ole samanlaista reflektoivaa työyhteisöä kuin lastenkodeissa. Tämä korostaa entisestään yhteisöllisen oppimisen merkitystä ja tarvetta kehittää rakenteita, jotka tukevat yksilöä osana koko yhteisöä myös yksin työskentelevissä rooleissa.

Yhteisöllinen oppiminen tarjoaa keinon vahvistaa työyhteisöä ja sen resilienssiä. Vaikka lastensuojelun kasvatustyötä ohjaavat lait, on arki silti hyvin moninaista, eikä tilanteisiin usein ole yhtä selkeää, ainutta oikeaa vastausta. Näissä tilanteissa yksilön ja yhteisön työtä voi auttaa yhteisöllinen oppiminen, jossa työyhteisö esihenkilöiden johdolla, omaksuu ja reflektoi yhdessä opiskeltua. Opiskelun ei tarvitse tapahtua yhdessä, mutta oppiminen tapahtuu silti yhdessä reflektoinnin, keskustelujen ja arjen elämisen kanssa. Unohtamatta sitä, että yhteisöllisesti oppiva työyhteisö ottaa oppimisprosessiin mukaan myös lapset ja nuoret.

VAASI-hankkeen yhtenä tavoitteena on yhteisöllisen oppimisen integroiminen osaksi työyhteisön arkea.

VAASI-hanke yhteisöllisen oppimisen juurruttajana

VAASI-hanke on kolmen vuoden mittainen kehittämisprojekti, jonka tavoitteena on yhteisöllisen oppimisen integrointi lastensuojelun sijaishuollon työyhteisön arkeen, ilman liikaa kuormitusta. Hankkeen aikana on järjestetty työpajoja, joissa työyhteisöt ovat päässeet kehittämään omia käytäntöjään sekä oppimissisältöjen teemoja kentän tarpeista lähtien. Kuten Hoivatien kehitysjohtaja Mikko Oranen totesi VAASIn webinaarissa tammikuussa 2025 (lue lisää webinaarista), uusien prosessien, Orasen tapauksessa palautetietoisten FIT-mittarin, käyttöönotto vie aikaa usein jopa 2–3 vuotta. Siksi hankkeen rooli ei ole vain tarjota valmiita ratkaisuja, vaan istuttaa siemeniä, joista työyhteisöt voivat kasvattaa omannäköisiään mallejaan.

Hankkeen rooli ei ole vain tarjota valmiita ratkaisuja, vaan istuttaa siemeniä, joista työyhteisöt voivat kasvattaa omannäköisiään mallejaan.

VAASI-hanke on saanut kansallisesti todella sitoutuneita ja motivoituneita työyhteisöjä kumppanikseen. Yhteiskehittämisen vaikuttavuutta lisää se, että jokaisella korkeakoululla on ollut oma painopistealueensa, jolla on saatu laajaa näkemystä hankkeen eri vaiheissa. Laitosmuotoisen sijaishuollon lisäksi mukana on ollut perhehoitajia, kokemusnuoria ja -vanhempia, sosiaalityöntekijöitä sekä muita viranomaisia. Kehittäjäkumppaneilla on ollut halu lähteä muotoilemaan osaamisen kehittämisen kokonaisuutta omista tarpeistaan, sekä saada prosessin kautta lisää osaamista sekä yksilöille että yhteisöön, tätä kautta vahvempaa yhteisöllistä resilienssiä sekä vaikuttavuutta kasvatustyöhön.

Monitoimijainen kehittäminen ja siitä oppiminen ovat olleet VAASI-hankkeen voimavaroja. Hanke ei voi tehdä työyhteisön puolesta asioita, mutta se voi tarjota yhdessä kehitetyn ja kerätyn pohjalta pedagogisen kokonaisuuden, jonka avulla työyhteisö pääsee kehittämään omaa prosessiaan omannäköiseksi, juuri heitä palvelevaksi kokonaisuudeksi. VAASI-hankkeen aikana työyhteisö on saanut ohjausta ja neuvontaa oman prosessin luomiseen, mikä on lisännyt motivaatiota todella juurruttaa yhteisöllinen oppiminen osaksi työyhteisöä.