Siirry sisältöön

Kirjoituksia VAASI-hankkeen yhteistyökumppaneilta: Kuka lohduttaisi Nyytiä?

Elämä on täynnä suuria ihmeitä sille, joka on valmis ottamaan niitä vastaan.”
– Muumipappa (Muumipappa ja meri, 1965)

Itselleni työ sijaishuollon ohjaajana on ollut alusta lähtien hyvin antoisaa ja se on ollut täynnä tärkeitä kohtaamisia. Kuinka merkityksellistä onkaan päästä kulkemaan lapsen tai nuoren matkassa mukana, olla läsnä sekä tukea perheitä, kun he sitä tarvitsevat. Kun minulle tuli mahdollisuus päästä mukaan kehittämään ja yhdenmukaistamaan sijaishuollon osaamista, innostuin todella, koska aihe oli minulle tärkeä.

Matkani VAASI-hankkeessa käynnistyi, kun esihenkilöni Merikratokselta pyysi minua mukaan palaveriin Turun AMK:n kanssa. 

____________________________________________________________________________________________

Kirjoittaja: Niina Reponen, ohjaaja, Aapeluskoti Riihinen

____________________________________________________________________________________________

VAASI-hankkeen motto on “Ammatillisesti vahva, koulutettu henkilöstö kykenee suojelemaan lastensuojeluyksikön toimintakulttuuria sekä kehittämään sijaishuoltoa yhteiskunnallisena interventiona ja lastensuojelun palveluna”. Järjestimme hankkeessa tänä keväänä webinaareja ja työpajoja, joissa oli mukana sijaishuollon ammattilaisia sekä myös kokemusasiantuntijoita. Kokemusasiantuntijoiden kirjoittamat tarinat omista kokemuksistaan koskettivat ja saivat aikaan paljon keskustelua.

Uskon, että se, että voimme yhdessä ammattilaisina pysähtyä nuorten kokemuksien äärelle, jakaa näkökulmia ja pohtia sijaishuollon osaamisen kulmakiviä on merkittävää ja johtaa sijaishuollon osaamisen kehittämiseen. Tarkoituksena onkin, että VAASI-hankkeesta syntyy sijaishuollon henkilöstön käyttöön digitaalista oppimateriaalia yhteistyössä sijaishuollon eri ammattiryhmien kanssa.

 

”Joskus tarvitaan aikaa”, hän sanoi. ”Toisinaan kestää mahdottoman kauan, ennen kuin valkenee.”
– Muumimamma (Muumipappa ja meri, 1965)

Turussa järjestettyjen työpajojen teemoissa tärkeimpiä olivat muun muassa moniammatillinen yhteistyö, läsnäolo, lapsen kohtaaminen sekä lapsen asioiden ja edun ajaminen. Nämä ovat asioita, joita teemme jokaisessa vuorossamme sijaishuollossa. Työtehtävät ovat moninaiset ja niistä saataisiin hyvin pitkä lista.

Sijaishuollon ohjaaja on aikuinen, joka on läsnä.

  • Aikuinen, joka kysyy, mitä kuuluu.
  • Aikuinen, joka kysyy koulupäivästä ja auttaa tarvittaessa.
  • Aikuinen, joka välittää ja opettaa.
  • Aikuinen, joka on joskus myös se tyhmä aikuinen, joka muistuttaa syömään, tarkistaa läksyt ja rajaa ruutuaikaa.
  • Aikuinen, jolle voi turvallisesti näyttää niin ne ilon kuin surunkin, vihan kuin pelonkin tunteet.
  • Aikuinen, joka on ja pysyy.

Sijaishuollon työtehtäviä tosiaan voitaisiin listata, mutta silti täydellistä listaa ei varmaan koskaan saataisi valmiiksi. Työskentely lapsen ja perheen kanssa alkaa usein jo ennen sijoitusta, kun asiaa valmistellaan, käydään tutustumassa, mahdollisesti selvitellään koulupaikkoja ja kontaktoidaan yhteistyötahoja.

Tutustumisvaiheesta siirrytään usein tukemisvaiheeseen ja lapsen sekä perheen kanssa käsitellään niin mennyttä kuin tulevaa. Työskennellään yksilöllisten tavoitteiden ja suunnitelmien mukaan silti yhteisöllisyyttä ylläpitäen ja nuoren oman minäkuvan ja omien mielipiteiden kehittymistä tukien. Jossain kohtaa asiakkuus myös aina päättyy, esimerkiksi kun lapsi täysi-ikäistyy tai muuttaa takaisin kotiin. Siihenkin varaudutaan hyvissä ajoin, tehdään itsenäistymistyöskentelyä ja valmistellaan nuorta tulevaan.

Myös sijoituksen jälkeen vanhat nuoret käyvät esimerkiksi kahvilla ja soittelevat, kyselevät kuulumisia ja kertovat elämästään. Ennen joulua pidettävä perinteinen puuropäivä on monelle entiselle asiakasnuorelle tärkeä ja moni tulee silloin kutsuttuna moikkaamaan vanhoja ohjaajia ja muita nuoria.

 

“Kaikki näyttää vaarallisemmalta pimeässä, käsitäthän.”
– Muumimamma (Muumit ja suuri tuhotulva, 1945)

Päivä sijaishuollossa alkaa, kun lapset lähetellään aamutoimien kautta kouluun. Iltapäivällä lapset otetaan koulusta vastaan, tehdään ruokaa yhdessä, autetaan koulutöissä, tuetaan harrastamisessa ja lopuksi illalla lapsen niin halutessa peitellään sänkyyn ja luetaan esimerkiksi iltasatua. Siihen väliin voi mahtua kaikkea mahdollista ja mahdotonta esimerkiksi murrosiän tuomat haasteet, traumatausta ja neuropsykiatriset ominaispiirteet mukaanluettuna.

Kun terveyspalvelut ovat kuormittuneita ja tuen saanti sieltä hankaloituu, lisääntyvät työtehtävät sijaishuollossa ja päivät voivat kulua soittelun sekä palavereiden parissa koulun, terveydenhuollon ja sosiaalihuollon palveluiden välillä, kun asiakkaille koitetaan saada heidän kipeästi tarvitsemiaan palveluita. Usein vuorot kuluvat myös lausuntoja ja yhteenvetoja kirjoittaessa, joilla voidaan myös tukea nuoren tukihakemuksia tai muuta palveluntarvetta sekä raportoida tilaajille työskentelyä.

Tällä alalla työskennellessä väkisinkin on herännyt huoli nuorten sekä perheiden tämänhetkisestä pahoinvoinnista. 2.huhtikuuta kuulimme kaikki järkyttäviä uutisia Vantaalta, joka pysäytti koko Suomen eikä vain alalla työskentelevät. Hyvinvointialueiden muodostukseen ja järjestämiseen liittyvien haasteiden, sosiaali- ja terveydenhuollon resurssipulan sekä hoitojonojen pituuden myötä monessa asiassa kestää ja moni “kiireetön” asia “jää pöytälaatikkoon” tai asiaa kehotetaan hoitamaan muiden tahojen kautta.

Moni itsenäistyvä nuori pelkää asioiden hoitamista itse ja sitä, miten saa hankittua itselleen tarvitsemaansa tukea, jos aikuinen ei ole enää matkassa tsemppaamassa ja vaatimassa palvelua. Muuttuvissa tilanteissa ja epävarmuuden ajassa huomaan, että nuorelle on tärkeää se, että vaikka mitä tapahtuisi, niin arki Riihisellä pysyy. Arki jatkuu, päivällinen on tiettyyn aikaan ja illalla aikuinen on toivottamassa hyvät yöt. Aikuiset asettavat rajoja turvallisesti, kuuntelevat huolet ja murheet sekä kestävät nuoren tunneskaalan. Aikuiset ovat läsnä.

 

Niiskuneiti pani käpälänsä Muumipeikon käpälään.
”Oli miten oli”, hän sanoi. ”Niin kauan kuin sinä et pelkää, minäkin lupaan olla pelkäämättä.”
(Muumipeikko ja pyrstötähti, 1946)

____________________________________________________________________________________________

PS. Tätä kirjoittaessani viikon päätteeksi tuli nuori kysymään minulta, missä meidän kaikki muumilakanamme ovat, kun olen semmoinen Muumimamma, vaikka paidassani olikin tällä hetkellä Pikku Myy. Nuoren piti ehdottomasti saada Muumi-pussilakana sänkyyn lakanoita vaihtaessaan, ja lähdimme yhdessä metsästämään lakanaa liinavaatevarastosta.

____________________________________________________________________________________________

Merikratos Oy ja Turun AMK järjestivät maaliskuussa 2024 VAASI-hankkeen työpajoja sijaishuollon osaamisen kehittämiseksi. Työpajoissa hyödynnettiin Learning Cafe- ja Me-We-Us -menetelmiä. 

Kolme kuvaa EduCityssa pidetyistä työpajoista. Yhdessä henkilö puhuu näytön edessä, yhdessä kuvassa on työpajatarvikkeita pöydällä ja yhdessä kuvassa on kaksi näyttöä.