Keskeisiä nostoja yhteisöllisestä oppimisesta
VAASI-hankkeen vuoden 2025 ensimmäisessä webinaarissa käsiteltiin yhteisöllistä oppimista. Yhteisöllinen oppiminen on ollut hankkeemme työelämälle tuotettavan oppimismateriaalin keskeisin pedagoginen lähtökohta.
Yhteisöllisen oppimisen kautta voidaan huolehtia siitä, ettei koulutusten anti jää vain yksilöiden pääomaksi, vaan jakautuu koko yhteisön käyttöön. Samalla se tuo esille sen, että vaativalla sijaishuollon kentällä yksittäisen työntekijän ei tarvitse osata yksin kaikkea. Tämä edellyttää työyhteisöissä uudenlaista (?) osaamisen jakamista.
Nostan tässä kirjoituksessa tammikuun webinaarien puheenvuoroista keskeisimpiä asioita esiin.
____________________________________________________________________________________________
Kirjoittaja: Johanna Jussila, hankeasiantuntija, YTM, Lehtori Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu
____________________________________________________________________________________________
Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun yliopettaja Päivi Petrelius totesi webinaarissa, että yhteisöllinen oppiminen lisää yhteisön resilienssiä. Kun yhteisö oppii yhdessä uutta ja rakentaa yhteistä ymmärrystä, sen kriisinkestävyys, selviytymis- ja palautumiskyky, muutosjohtaminen ja henkinen kestävyys vahvistuu. Samalla myös yksilötasolla työntekijöiden hyvinvointi ja toimintakyky parantuvat. Yhteisöllinen oppiminen tuottaa yhteisen kehittämisen kautta vaikuttavampaa sijaishuoltoa.
Päivi Petrelius summasi myös Vaasin syksyn 2024 työpajaprosessien tuloksia.
Työpajoissa esiin nousi se, että yhteisöllisen oppimisen mahdollistuminen edellyttää rakenteiden vahvistamista ja luomista yhteisöllisen oppimisen tueksi. Arjessa on paljon erilaisia yhteisöllisiä kokouksia mutta ne eivät sellaisenaan tue riittävästi yhteisöllisen oppimisen prosessia. Tärkeää on yhteinen keskustelu arvoista ja toimintatavoista.
Yhteisöllinen oppiminen onkin johtamiskysymys – miten yhteisöllinen oppiminen mahdollistetaan työyhteisössä.
Syksyn työpajaprosessien tuloksena selvisi lisäksi, että arjessa on valmiina paljon tilanteita, joissa oppiminen ja opiskelu mahdollistuu: yövuoron hiljaiset tunnit, erilaiset yhteiset palaverit, satunnaiset hiljaisemmat hetket työvuoron aikana, työvuoroon erikseen suunniteltu opiskeluaika, sekä kaikki mahdolliset uudet tilanteet arjessa ja keskustelut työkavereiden kanssa. Oppimista tapahtuu myös yhteistyökuvioissa perheen tai muiden tahojen kanssa sekä silloin, kun pysähtyy kirjaamistilanteissa pohtimaan lapsen/nuoren tilannetta. Keskeistä lastensuojelun oppimisessa on oppiminen lapsilta ja nuorilta itseltään. Se edellyttää kiinnostunutta ja uteliasta kohtaamista, yhteistä tekemistä ja reflektointia.
Tutkimusjohtaja Laura Yliruka FitFutura hankkeesta ja kehitysjohtaja Mikko Oranen Hoivatieltä puhuivat palautetietoisesta työskentelystä. Molemmat toivat puheenvuoroissaan esiin sen, että yhteisöllisen oppimisen kannalta on oleellista tietää asiakkaan näkemyksiä siitä, miten hän voi sekä miten yhteinen työskentely on onnistunut. Jatkuvasti kerättävän palautteen avulla työyhteisö voi oppia asiakkaan näkökulmaa sekä kehittää omaa työskentelyään.
Kokemusasiantuntijoiden puheenvuoroissa todettiin, että yhteisö pitää sisällään myös nuoret ja jopa heidän vanhempansa.
Yonatan Gebrenegus Osallisuuden ajasta toi esiin luottamussuhteen merkityksen. Joskus lapsen/nuoren oireilu voi olla merkkinä siitä, että asiat edistyvät. Lapsille ja nuorille voi olla vaikeaa näyttää haastavia tunteita. Tällöin lapsen/nuoren oireilu saattaa olla merkkinä siitä, että luottamus on alkanut rakentumaan ja lapsi/nuori uskaltaa näyttää vaikeita tunteitaan.
Kokemusvanhempi Ave Jätsa puolestaan totesi, että on tärkeää kohdata sekä lapsia ja nuoria, että vanhempia tuen näkökulmasta käsin. Kontrolli ja valvonta kohtaamisen keskiössä ei luo luottamusta, eikä jätä asiakkaalle kokemusta siitä, että ollaan samalla puolella.
Milo Rantala Osallisuuden ajasta toivoi, että lapset ja nuoret huomioitaisiin yksilöinä. Kokemusasiantuntijat toivoivat myös läheisten mukaan ottamista työskentelyyn. Läheisillä voi olla tärkeitä, hiukan ulkopuolelta katsovia näkökulmia jotka voivat olla työskentelyssä hyödyksi. Esiin nousi myös kokemusnuorten pyyntö siitä, että huoneisiin vetäytyviä nuoria ei jätettäisi yksin, vaan pyrittäisiin aktiivisesti vetämään heitä mukaan yhteiseen tekemiseen ja liittymään yhteisöön.
Savonia ammattikorkeakoulun lehtorit Riitta-Liisa Kumpulehto ja Taina Lehtoranta kertoivat oman alueensa oppimispiiri-kokeilusta sijaishuollossa. Oppimispiireissä havaittiin, että eri toimijoiden yhteinen ymmärrys lisääntyy yhteisen keskustelun kautta. Tämä edellyttää rohkeutta kertoa omia näkemyksiä, sekä rohkeutta päästää niistä irti silloin kun on oppinut toisilta jotain, joka muuttaa omia näkemyksiä.
Webinaarin lopussa esihenkilöt Mika Hallberg Nuorisokoti Kastliinasta, Miia Kudel Nuorten yhteisö Otsolasta (Kymenlaakson hyvinvointialue) ja Hanna-Kaisa Kervinen Pienryhmäkoti Otsosta keskustelivat johtamisen merkityksestä yhteisöllisen oppimisen varmistajana.
Keskustelussa todettiin yhteisöllisen oppimisen olevan johtamiskysymys. Esihenkilöiden tulee varmistaa, että yhteisölliseen oppimiseen saadaan mukaan koko työyhteisö, ja että siihen otetaan mukaan myös lapset ja nuoret sekä heidän läheisensä. Esihenkilöiden tehtävänä on pitää huolta, että sijaishuollon arjessa löytyy paikkoja yhteiselle keskustelulle sekä oppimisen ja osaamisen jakamiselle.
Webinaarin päällimmäisenä ajatuksena itselleni jäi, että parhaimmillaan yhteisöllinen oppiminen lisää sekä sijaishuollon laatua että työntekijöiden jaksamista vaativassa työssä.